Kaarinan kokemuskertomus: ”Taustana todettakoon, että olen ollut lihava syntymästäni saakka. – Muistan miten jo 6-7 -vuoden ikäisenä minua kehotettiin kotona toistuvasti syömään vähemmän, koska olin lihava. Muistan useita kertoja, jolloin ruokailut päättyivät tämän vuoksi siihen, että lähdin ruokapöydästä itkien. Jatkossa ylipainostani muistutettiin koulun jokaisen punnituksen yhteydessä, ja kehotettiin pudottamaan painoa. Sama toistui vuosien mittaan jokaisen terveydenhoitokäynnin yhteydessä. Silloinkin, kun kyseessä oli esimerkiksi akuutti korvasärky. Välillä halusin jopa vältellä lääkäriin menoa ns. ”läskisaarnojen” pelossa. Koulussa ylipaino johti rajuun koulukiusaamiseen, jota jatkui vuosia. Myös liikunnallisten harrastusten parissa sain toistuvasti kuulla painostani. – Niinpä ylipainosta tuli elämäni Akilleen kantapää.
Olen yrittänyt vakavissani pudottaa painoa koko elämäni ajan, mutta kilot vain ovat tulleet takaisin. Julkiselle hoitopolulle en enää edes 64-vuotiaana saanut lähetettä työterveydestä. Viimein kokeilin vuonna 2024 laihdutuslääkkeitä, joista toisesta sain todella vakavat sivuoireet. – Silloin päätin, että näin ei voi jatkua, joten hakeuduin 66-vuotiaana lihavuusleikkaukseen Bariatric Services -klinikalle.
Vu
onna 2024 pudotin noin 12 kg laihdutuslääkkeiden avulla ennen leikkausta. Vatsalaukun ohitusleikkauksen avulla paino on vuoden aikana pudonnut edelleen 20 kg. Nyt alan olla painonpudotuksen suhteen loppusuoralla, ja paino on lukemissa, jotka kelpaavat enemmän kuin hyvin 67-vuotiaalle naiselle.
Lihavuusleikkauksen jälkeen minulle on ollut merkityksellistä se, että henkinen paine lihavuudesta, lihavana kohdatuksi tulemisesta, kohtelusta arkipäivän tilanteissa, ja arvostelun kohteena olemisesta on jäänyt pois. Nyt koen olevani kuin kuka tahansa ”tallaaja”, ja minut kohdataan minuna, kunnioittaen, eikä liikakilojen värittämänä. Siten itsevarmuuteni, ja jossakin määrin myös naiseuteni, on vahvistuneet. Teen asioita, joita haluan, ilman että lihavuus ja myös itseni näkeminen ensisijaisesti lihavana, olisi esteenä.
Terveyden kannalta on merkittävää viskeraalirasvan (=keskivartalolihavuuden) vähentyminen. InBody-mittausten mukaan viskeraalirasva-arvoni on pienentynyt 244:stä 110:een, eli iän mukaiselle normaalitasolle! – Kilpirauhasen vaajatoiminnan lääkitystä on vähennetty jo kolmesti vuoden aikana. – Lisäksi, vuosia sitten minulle asennettu ”refluksipanta” poistettiin lihavuusleikkauksen yhteydessä, minkä jälkeen ei happohyökkäyksiä ole ollut.
Olen aina liikkunut paljon. Noin 30 kg:n painonpudotuksen myötä liikkuminen on huomattavasti keveämpää ja kuntoliikunnasta palautuminen nopeampaa. Myös yöuneni on parantunut. Nämä asiat ovat tärkeitä minulle, sillä olen kärsinyt vakavista lannerangan ongelmista jo 20 vuotta, ja läpikäynyt tämän vuoksi useita leikkauksia. Tällaistenkin pitkäaikaissairauksien kanssa on helpompi elää kevyempänä, riittävän lääkityksen ja seurannan tuella. Hoitokäynneilläkään kun ei lihavuus ole enää ensimmäinen puheeksi otettava asia. Kun eräs kirurgi kevään hoitokäynnillä totesi: ”Potilas on normaalipainoinen”, minua alkoi hymyilyttämään.
Iloa tuottaa sekin, että voin ostaa vaatteita ihan tavallisista vaatekaupoista sen mukaan mikä minua miellyttää, eikä sen perusteella, mitä vaatteita ylipäätään löytyy isossa koossa.”
