Tässä artikkelissa käsittelemme lihavuusleikkauksiin liittyviä ennakkoluuloja ja myyttejä ja katsomme, ovatko ne perusteltuja vai eivät.
MYYTTI 1 – Lihavuusleikkaus on “helppo tie” tai “pikaratkaisu” niille, jotka eivät viitsi ryhdistäytyä (liikkua enemmän ja syödä vähemmän).
Ylipaino nähdään tahdonvoiman puutteena.
Lihavuusleikkaus voi olla oljenkorsi ja tehokas työkalu niille, jotka haluavat käyttää sitä oikein. Ulospäin voi näyttää siltä, että kyse on helposta ulospääsystä tilanteesta, johon riittäisi “syödä vähemmän” ja “liikkua enemmän” sekä “ottaa itseään niskasta kiinni”. Törmäämme tällaisiin turhiin ja leimaaviin asenteisiin niin arjessa kuin joskus myös terveydenhuollossa.
Lihavuus ei ole luonteenvika eikä tietoinen valinta. Itse asiassa normaalipainokaan ei useimmiten ole tietoinen valinta. Emme yksinkertaisesti ole samanlaisia: sama ympäristö, sama elämäntapa – ja silti täysin erilaiset kehot ja painokehitykset. Ei ole epäilystäkään, etteikö ylipainoisilla ihmisillä yksi suurimmista toiveista olisi painonlasku. Silti tämän toiveen toteuttaminen ilman oikeita työkaluja tai tukea on äärimmäisen vaikeaa – pelkkä halu ja motivaatio eivät aina riitä.
Yksi yksinkertainen vertaus: polttopuiden pilkkominen näyttää ensi silmäyksellä helpolta ja kaikille mahdolliselta työltä. Tarvitaan vain tahtoa, intoa ja tekemisen meininkiä… mutta pian jäädään pulaan, jos puuttuu olennainen työkalu – esimerkiksi kirves. Toisaalta, kirves yksin ei pilko puita ilman ihmisen työtä. Lihavuusleikkaus on nimenomaan työkalu, joka mahdollistaa sen, mihin pelkällä ruokavaliolla ja liikunnalla ei aina päästä. Se ei ole “helppo tie”, eikä leikkaus toimi ilman ihmisen omaa panosta ja työtä. Kun molemmat ovat olemassa, annamme monille mahdollisuuden kruunata vuosia tai jopa vuosikymmeniä kestäneet ponnistelut viimein toivotulla painonlaskulla.
Yhteenvetona: lihavuusleikkaus on väline, jota käyttää ihminen itse. Meidän missiomme Bariatric Services -klinikalla on antaa tämä väline mahdollisimman laadukkaana ja opettaa potilaat käyttämään sitä itsenäisesti.
MYYTTI 2 – Lihavuusleikkaukseen pääsee vasta, kun paino on 100 kg.
FAKTA: Lihavuuskirurgian perusteet eivät tule pelkästään vaa’an lukemasta. Päätöksenteossa huomioidaan painoindeksi eli BMI (kg/m²), terveysriskit ja liitännäissairaudet.
Kansainväliset hoitosuositukset suosittelevat lihavuuden kirurgisen hoidon harkintaa, kun BMI on yli 30 kg/m². BMI lasketaan kaavalla: paino (kg) / pituus (m)². Sama 100 kg voi tarkoittaa hyvin erilaista BMI:tä: esimerkiksi 160 cm pitkällä henkilöllä BMI on noin 39, kun taas 190 cm pitkällä se on noin 28. Siksi “100 kg -sääntö” ei kuvaa todellista terveysriskiä eikä leikkauksen lääketieteellistä perustetta.
Esimerkiksi 168 cm ja 85 kg painavan henkilön BMI on noin 30 kg/m². Tällaisessa tilanteessa lihavuusleikkaus voi olla täysin perusteltu vaihtoehto. Potilaat, joiden lähtö-BMI on 30–35, saavuttavat myös usein suuren todennäköisyyden myötä ihannepainonsa, eli BMI-tason 20–25 kg/m².
MYYTTI 3 – Kyse on vaarallisesta leikkauksesta, jonka jälkeen tulee vakavia terveysongelmia.
FAKTA: Lihavuusleikkaus ei ole vaarallisempi kuin monet muut yleisesti tehdyt leikkaukset, kuten umpilisäkkeen tai sappirakon poisto. Nykyään leikkauksiin liittyvä kuolleisuus on erittäin matala, noin 0,03–0,1 %. Virossa on vuosina 2019–2024 tehty lähes 5 000 lihavuuskirurgista leikkausta, eikä niihin liittyen ole rekisteröity yhtään välitöntä leikkauksenjälkeistä kuolemantapausta.
Pitkäaikaisia haittoja ja komplikaatioita voi toki esiintyä. Esimerkiksi mikroravinteiden tai vitamiinien puutokset voivat aiheuttaa väsymystä, anemiaa, luu- ja lihasmassan vähenemistä, hiustenlähtöä, hampaiden heikkenemistä ja muita ongelmia. Näitä voidaan ehkäistä (ja tarvittaessa hoitaa) sopivalla ruokavaliolla sekä ravintolisien ja monivitamiinien käytöllä.
Ravitsemusterapeutin rooli lihavuuskirurgisen potilaan matkalla on erittäin tärkeä: juuri hän ohjaa ja tukee potilasta pitkäjänteisesti, auttaa löytämään sopivat ruoka-ainevalinnat sekä tarvittavat lisäravinteet. Bariatric Services -klinikalla pidämme ravitsemus- ja elintapaohjausta keskeisenä osana hoitoa: tiimissämme on kaksi kirurgia ja viisi ravitsemusterapeuttia.
Säännölliset verikokeet (aluksi useammin, myöhemmin kerran vuodessa) auttavat seuraamaan vitamiinien ja mikroravinteiden tasoja ja reagoimaan ajoissa. Ravinnepuutoksista johtuvat terveysongelmat ilmenevät yleensä niillä potilailla, jotka eivät noudata annettuja suosituksia.
Vaikka mikään leikkaus ei ole 100 % riskitön, lihavuudesta johtuvat sairaudet ovat usein selvästi vaarallisempia. Esimerkkejä ovat tyypin 2 diabetes, kohonnut verenpaine, uniapnea, sydän- ja verisuonisairaudet sekä useiden syöpien kohonnut riski. Lihavuusleikkaus auttaa poistamaan näiden sairauksien merkittävän taustatekijän – lihavuuden – ja voi näin lisätä elinvuosia sekä parantaa elämänlaatua.
MYYTTI 4 – Lihavuusleikkauksen jälkeen ei voi enää koskaan syödä “normaalisti”.
FAKTA: Syöminen muuttuu leikkauksen jälkeen, mutta useimmiten parempaan suuntaan. Ruokavalion tulee olla monipuolinen, painottaen proteiinipitoisia ruokia ja yleisiä terveellisen syömisen periaatteita. Täysin kiellettyjä ruokia ei varsinaisesti ole; raja “sallitun” ja “ei-suositeltavan” välillä liittyy useammin annoskokoihin ja yksilölliseen sietoon.
On tavallista, että leikkauksen jälkeen sekä haju- että makuaisti muuttuvat, ja samalla myös ruokamieltymykset voivat vaihtua: entiset suosikit voivat alkaa tuntua vastenmielisiltä ja tilalle tulla uusia mieltymyksiä. Osa potilaista ei siedä leikkauksen jälkeen laktoosia ja valitsee laktoosittomia maitotuotteita. Dumping-oireyhtymä voi tehdä makeiden (ja muiden nopeasti imeytyvien hiilihydraattien) syömisestä epämukavaa, minkä vuoksi niiden käyttö usein vähenee – ja se tukee painonlaskua.
Alkoholia voi käyttää harvoin ja pienissä määrissä. Humala tulee nopeammin ja pienemmästä määrästä kuin ennen, ja vaikutus voi myös kestää pidempään. Hiilihapolliset juomat eivät yleensä ole vaarallisia, mutta kaasun aiheuttaman epämukavan tunteen vuoksi moni luopuu niistä.
Ensimmäisten parin viikon ajan ruoan tulee olla sosemaista ja annosten tarkasti mitattuja. Tämän jälkeen siirrytään vähitellen kiinteämpään ruokaan, ja annoskoot kasvavat asteittain. Noin 1–1,5 vuoden kuluttua leikkauksesta potilaat syövät keskimäärin noin 75 % siitä määrästä, mitä ennen leikkausta – ja se riittää ylläpitämään saavutettua painonlaskua. Kiinteän ruoan annoskoko tässä vaiheessa ja jatkossa on tyypillisesti 200–300 grammaa. Nopeasti ei voi syödä, ja yhteen ateriaan kannattaa varata vähintään 15 minuuttia. Aterioita tulisi olla päivässä vähintään kolme. Leikkauksen tavoite on tukea pysyviä muutoksia ruokailutottumuksissa ja ruoka-ainemieltymyksissä.
MYYTTI 5 – Monista lihavuusleikkauksen läpikäyneistä tulee alkoholisteja.
FAKTA: Tutkimukset osoittavat, että mahalaukun ohitusleikkaus (gastric bypass) voi nostaa alkoholiriippuvuuden riskiä. Muiden leikkausmenetelmien yhteydessä riski on pienempi. Riskitekijöitä ovat muun muassa aiempi päivittäinen alkoholin käyttö, tupakointi, nuori ikä ja miespuolisuus. Suurimmalla osalla niistä potilaista, joilla alkoholin käyttö ongelmallistuu leikkauksen jälkeen, on ollut liikakäyttöä myös ennen leikkausta.
Koska alkoholi imeytyy pääasiassa ohutsuolessa ja bypass-leikkauksen jälkeen se siirtyy sinne käytännössä heti nielemisen jälkeen, alkoholin imeytyminen tehostuu. Samalla määrällä humaltuminen alkaa selvästi nopeammin, tuntuu voimakkaampana ja kestää pidempään kuin ennen leikkausta. Siksi bypass-leikkauksen jälkeen suositellaan erityistä varovaisuutta alkoholin kanssa: nopean painonlaskun vaiheessa alkoholia kannattaa välttää, pienikin määrä voi aiheuttaa selkeän humalatilan, ja jos alkoholin käyttö alkaa tuntua ongelmalta, se on tärkeää tunnistaa ja hakea tukea ajoissa.
MYYTTI 6 – Paino tulee joka tapauksessa vuosien kuluessa kokonaan takaisin.
FAKTA: Sekä Virossa että muualla tehdyistä tutkimuksista voidaan todeta, että keskimääräinen potilas voi 10, 15 ja jopa 20 vuotta lihavuusleikkauksen jälkeen voida hyvin ja säilyttää merkittävän painonlaskun (keskimäärin noin –25 % leikkausta edeltävästä painosta).
Kun tarkastellaan yksittäisiä hoitotuloksia, nähdään, että noin 10–15 % potilaista saavuttaa ja ylläpitää ihannepainonsa. Toisessa ääripäässä noin 4–5 % potilaista on 10 vuoden kuluessa noussut takaisin leikkausta edeltävään painoonsa (tai sen yli). Suurin osa potilaista sijoittuu näiden ääripäiden välille.
Lähteet
ASMBS/IFSO (2022). 2022 American Society for Metabolic and Bariatric Surgery and International Federation for the Surgery of Obesity and Metabolic Disorders: Indications for Metabolic and Bariatric Surgery.
https://asmbs.org/wp-content/uploads/2023/09/ASMBS-IFSO-Guidelines-2022-PIIS1550728922006414.pdf
NICE (2025). Overweight and obesity management (NG246) – Medicines and surgery (bariatric surgery criteria).
https://www.nice.org.uk/guidance/ng246/chapter/Medicines-and-surgery
Ida-Tallinna Keskhaigla (ITK). Bariatric surgery – who is it suitable for? (BMI ≥40 või kaasuvate haigustega ≥35).
https://www.itk.ee/en/patient/clinics/surgery-clinic/centre-general-and-oncological-surgery/bariatric-surgery
Long-term study of bariatric surgery for Obesity: LABS – NIDDK (ei päivämäärää). National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases.
https://www.niddk.nih.gov/about-niddk/research-areas/obesity/longitudinal-assessment-bariatric-surgery
Rosenbaum, M., & Leibel, R. L. (2010). Metabolic Adaptation to Weight Loss and Its Implications for Obesity. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 95(11), 4823–4827. doi:10.1210/jc.2010-1378
Falkenhain, K. et al. (2024). Energy expenditure, metabolic adaptation, physical activity and energy intake following weight loss: comparison between bariatric surgery and low-calorie diet. European Journal of Clinical Nutrition.
https://www.nature.com/articles/s41430-024-01523-8
Robertson, A. G. N. et al. (2021). Perioperative mortality in bariatric surgery: meta-analysis.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34297806/
Maciejewski, M. L. et al. (2016). Bariatric Surgery and Long-term Durability of Weight Loss. JAMA Surgery.
https://jamanetwork.com/journals/jamasurgery/fullarticle/2546331
King, W. C., Chen, J. Y., Mitchell, J. E., Kalarchian, M. A., Steffen, K. J., Engel, S. G., & Courcoulas, A. P. (2017). Prevalence of Alcohol Use Disorders Before and After Bariatric Surgery. JAMA, 317(7), 687–689. doi:10.1001/jama.2017.0080
Kenkre, J. S. et al. (2024). Alcohol Misuse post Metabolic and Bariatric Surgery. Current Obesity Reports.
https://link.springer.com/article/10.1007/s13679-024-00577-w
Sjöström, L. (2013). Review of the key results from the Swedish Obese Subjects (SOS) trial – a prospective controlled intervention study of bariatric surgery. Journal of Internal Medicine, 273(3), 219–234. doi:10.1111/joim.12012
Adams, T. D. et al. (2012). Health benefits of gastric bypass surgery after 6 years. JAMA, 308(11), 1122–1131. doi:10.1001/jama.2012.14512
